Värska Originaal Finnish Spring -suunnistustapahtuman henkilökohtaisen kilpailun ratamestarina toimii Mikko Lähdekorpi, jolla on monipuolinen tausta suunnistuksen parissa. Lähdekorven tie lajin pariin ei kuitenkaan ollut aivan perinteisin.
”Serkku on suunnistanut pienestä asti ja jos häneltä kysytään niin tietenkin olen ajautunut lajin pariin hänen kauttaan. Toki lapsena on tullut käytyä muutamia kertoja suunnistuskisoissa kannustamassa silloin jos hän on ollut Salon suunnalla kisaamassa, mutta todellisuudessa lajin pariin olen ajautunut kuuntelemalla Jukolan viestin lähetyksiä radiosta ja televisiosta.”
Varsinaisesti aktiivisempi harrastaminen alkoi 2000-luvun puolivälissä kuntorastien kautta. Työpaikan suunnistuskerhon, Nokia Roamersin, joukkueissa Lähdekorpi pääsi mukaan myös mukaan viestikilpailuihin, kuten Jukolan viestiin ja Halikko-viestiin. Nokian suljettua toimipisteensä Salossa, Lähdekorpi liittyi Angelniemen Ankkuriin, jossa kiinnostus ratamestaritehtäviin alkoi kasvaa.
Lähdekorven nykyistä suunnistusharrastusta voi kuvata rennoksi kuntosuunnistamiseksi, jossa kilpailullisuus on jäänyt taka-alalle. Hän osallistuu satunnaisesti lähinnä viesteihin ja joihinkin aluemestaruuskilpailuihin.
”Jukolan viestissäkin olen seurajoukkueen sijaan ollut vanhoista työkavereista koostuvassa porukassa missä joukkueen taso on ollut kuntosuunnistajalle sopiva.”
Vuosien varrella Lähdekorpi on ollut mukana lajin parissa myös monessa muussa taustatehtävässä. Tällä hetkellä hän toimii muun muassa kuntosuunnistusvastaavana.
Lähimaastosta löytyy yhä uutta
Kilpailumaasto Salon Tupurissa on Lähdekorvelle erittäin tuttua aluetta. Syksyn KLL:n maastoissa on tullut lapsena leikittyä. Nykyisin kotoa kilpailumaaston reunaan matkaa kertyy kaksi kilometriä, mikä on helpottanut myös ratamestariprojektia.
”Maasto on itselle hyvinkin tuttu, mutta siitäkin huolimatta maastosta on löytynyt vielä paljon sellaisia maastonosia missä ei ole aikaisemmin tullut käytyä.”
Lähdekorpi muistaa myös omilta alkuajoiltaan hetkiä samasta maastosta:
”Tähän maastoon liittyy yksi ensimmäisistä kuntorastikerroista ja siitä on mieleen jäänyt yksi rastiväli mitä tuli tahkottua moneen kertaan ja lopulta piti antaa periksi kun ilta alkoi jo pimentyä. Silloin ei vielä oikein kartanluku ja maaston hahmotus ollut kehittynyt oikeastaan millään tavalla vaan maastossa tuli edettyä pelkän kompassisuunnan avulla. Tuosta suunnistuksesta nyt on jo yli 25 vuotta aikaa joten kyseistä karttaa ei ole ollut tallella enää moneen vuoteen eikä rastivälin aloitus ja päätösrastia näin pääse enää tarkistamaan, mutta saman kaltainen rastiväli toiseen suuntaan on tarjolla muutamalla sarjalla. Aikaisemmista suunnistuskerroista täällä maastossa on jäänyt talteen myös muitakin ideoita mitä jollain rastiväleillä saattaa tulla hyödynnetyksi.”
Kokemuksia ja vuosien aikana syntyneitä ideoita on hyödynnetty myös Finnish Springin ratoja suunniteltaessa.
Kokemusta ratamestaroinnista ja uutta oppia
Ennen Finnish Springiä Lähdekorpi on suunnitellut ratoja erityisesti kuntorasteille sekä toiminut ratamestarina Ankkurirasteilla.
”Lasten ratoja en ole aiemmin tehnyt, ja koska olen aloittanut suunnistusharrastuksen vasta aikuisiällä enkä ole itse koskaan suunnistanut lasten radoilla, niiden suunnittelu on ollut tämän projektin vaativin osa-alue.”
Haastetta on kuitenkin helpottanut suunnistuksen uusi valvontamalli, joka tuo tukea erityisesti vähemmän kokeneille ratamestareille.
Hyvä rata syntyy maastoa hyödyntämällä
Lähdekorven mukaan hyvä rata ei ole pelkästään hyvä maasto, vaan ratkaisevaa on se, miten maaston tarjoamat mahdollisuudet osataan käyttää.
”Hyvään rataan liittyy monta eri elementtiä. Esimerkiksi hyvä maasto ei suoraan tarkoita hyvää rataa mutta hyvän radan saa tehtyä myös huonompaankin maastoon. Hyvä rata osaa hyödyntää maastosta löytyviä elementtejä joko helpottamaan suunnistusta helpommilla radoilla tai sitten pakottamaan suunnistajan miettimään reitinvalintoja ja mahdollisesti myös yllättämään jollain tavalla, mieluiten tietysti positiivisesti.”
Erityisesti hän arvostaa ratoja, jotka pakottavat suunnistajan tekemään reitinvalintoja ja käyttämään omaa ajatteluaan.
”Oma vauhtini ei oleellisesti nouse tielle tai polulle siirryttäessä, niin harvemmin tulee tehtyä pitkiä tiekiertoja, mutta pidän silti rastiväleistä, missä suoraan viivaa pitkin ei välttämättä ole edes itselle se paras reitinvalinta.”
Lähdekorpi suunnistaa enimmäkseen kuntoradoilla, missä tarkkaa suunnistusta vaativia rastivälejä on tarjolla kilpailuja vähemmän. Pääsiäisen Ahvenanmaan kilpailuille Mikko haluaa kuitenkin jakaa kiitosta:
”Kuntoradoillakin oli tarjolla sekä tarkkuutta vaativia rastivälejä että myös reitinvalintaan pakottavia rastivälejä eli paljon juuri niitä elementtejä mistä itse pidän.”
Mitä on sitten odotettavissa Finnish Springin henkilökohtaisessa kilpailussa?
”Ainakin luvassa on pitkän matkan tyyliin erilaisia reitinvalintopähkinöitä kaikille sarjoille.”